Ennallistamaton luonto aiheuttaa suuret kustannukset

Suomihan on pelkkää suota ja metsää. Kun näin on, on itsestään selvää, että me osaamme hoitaa     metsiämme ja suoympäristöämme paremmin kuin kukaan muu. On ihan väärin, että jo aiemmin metsänsä hakanneet muut eurooppalaiset tulevat tänne määräämään, miten hoidamme ympäristöämme tai missä määrin ennallistamme sitä. Vai onkohan?

Suomalainen metsän ja soiden ”hoito” on koko ajan perustunut siihen, että maan lyhytaikainen taloudellinen tuotto on maksimoitu. Tämän takia soita ja metsiä on ojitettu ja lannoitettu. Päämääränä on ollut lisätä puun kasvua ja sitä kautta vuotuista tuottoa. Pitkään suot eivät olleet muuta kuin turpeen lähde. Vielä nytkin turvealan lobbarit ovat käyneet eduskunnassa jättäen adressin, jossa sanotaan seuraavaa: ”Energiaveroista päätettäessä on huomioitava myös energianhuoltovarmuus ja omavaraisuusnäkemykset. Siksi ei ole perusteltua verottaa kotimaisia polttoaineita, vaan on varmistettava kotimaisen energian osuuden kilpailu kyvyn kasvattaminen nykyistä paremmalle tasolle. Turvetuotanto/energia puut toki tuottaa lisäksi verotuloja valtiolle työn verotuksen kautta, koneiden ja kotimaan kulutuksella, toisin kuin tuontipolttoaineet + HÖLMÖLÄISTEN tuulivoima. Esimerkkinä 25 miljoonaa megaa turvetta kun ajetaan laitokselle saa valtio pelkästä dieselpolttonesteestä verotuloja 7.5 miljoonaa + dieselverot kuorma autoista. Kuljetus autoja ala työllistää n. 150 kpl. Turvetuotannosta vajaa 9 miljoonaa euroa punaisesta aineesta polttoaineveroa. Pelkistä kaivinkonetöistä turvesuolla tulee polttoaineesta verotuloja 1.5 miljoonaa euroa.” Tämän adressin kaikki verohyödyt tulevat fossiilisten polttoaineiden käytöstä, josta pitäisi päästä eroon.

Mutta suot ovat paljon muutakin. Ne ovat olleet tärkeä vesivarasto ja veden valuman tasoittaja pesusienen tavoin. Pohjanmaan jokien tulvat ovat pahentuneet huomattavasti soiden ja metsien ojituksen seurauksena. Ennen ojituksia lumen sulamisvedet pysyivät soilla ja vesi valui jokiin vähitellen – suot toimivat siis tehokkaina jokivesien virtauksen säätelijöinä. Tulvavahinkojen rahallinen arvo pitäisikin siis suurelta osin laittaa soiden ja metsän ojituksen kustannuksiksi. Soiden ja metsien lannoitus ja ojitukset ovat lisänneet Itämeren rehevöitymistä. Näin ollen Itämeren puhdistamisen rahallisista kustannuksista osa tulisi laittaa tehometsätalouden piikkiin. Soiden ja metsien ojitus yhdessä ilmastonmuutokseen meidän leveysasteillamme liittyvään sadannan kasvun kanssa lisää valumavesien metallipitoisuuksia. Teimme jo 1980-luvun puolivälissä kokeita, jotka osoittivat jokiveden rautapitoisuuden tulevan sateella niin korkeaksi, että se estää nahkiaisten likomatojen kehittymisen. Nahkiaisen lisäksi on lähes varmaa, että lohikalojen kehitys estyy samoissa oloissa. Ilmastonmuutos näyttää aiheuttavan metalli-ionien vapautumista jokiveteen koko arktisen alueen vesistöissä – esimerkiksi jotkut Alaskan joet ovat muuttuneet ruosteenvärisiksi.

Niin, kun Suomen hallitus vastusti EU:n luonnon ennallistamisasetusta taloudellisiin syihin vedoten, eivätköhän ne kustannukset, jotka johtuvat siitä, että ennallistamista ei tehdä, ole paljon suurempia. Tämän vuoksi ainakin minulta on häipynyt vähäisinkin luottamus siihen, että nykyhallitus pystyisi tekemään järkeviä taloudenpidon pitkäaikaisia ratkaisuja.