Maatalouden ilmastotoimet - Tanska tekee päätöksiä edelläkävijänä

Tanska on kotieläintuotannon mahtimaa. Suomeen verrattuna Tanskan maatalous on paljon suurempi ja vientivetoinen. Tästä huolimatta siellä toteutetaan ilmastotoimia, joita täällä ei voida varmaan ajatellakaan. Ja ilmastotoimet tehdään maan hallituksen ja maataloustuottajien järjestöjen neuvottelujen tuloksena ennen kuin niitä olisi pakko tehdä Euroopan Unionin säädöksien noudattamiseksi. Tämä tilannehan poikkeaa täysin siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet. MTK:n päätarkoituksenahan tuntuu olevan kaikkien maatalouteen puuttuvien toimenpiteiden vastustaminen, erityisesti jos tarkoituksena olisi ympäristön tilan parantaminen. Ja kun vastustuksen tuloksena mitään toimenpiteitä ei ole tehty ajoissa, EU:n säädöksistä koituu suuria ylimääräisiä kustannuksia. Silloin maa- ja metsätalouden päättävät tahot rupeavat yhteen ääneen huutamaan, kuinka Euroopan Unioni puuttuu kansallisiin asioihin ja kuinka me Suomessa osaamme hoitaa maataloutemme ja metsävaramme itse paremmin kuin keski- ja eteläeurooppalaiset, jotka tännekin yrittävät päälle päsmäröimään.

Niin, Tanskassa ollaan toteuttamassa maataloustuottajien päästövero. Se kohdistuu tuotantoeläinten eli nautojen ja sikojen hiilidioksidintuotantoon. Kun veron vaikutuksesta naudan ja sianlihan sekä meijerituotteiden hinnat väistämättä nousevat, tuloksena lienee eläintuotteiden kulutuksen pieneneminen, mikä osaltaan vähentää hiilidioksidin tuotantoa ja helpottaa ilmastotavoitteisiin pääsemistä. Näin siis Tanskassa. Siellä tunnutaan hyväksytyn se, että ympäristön kannalta välttämättömät toimenpiteet maksavatkin jotain. Suomessa tilanne tuntuu jämähtäneen paikalleen: perinteisen maanviljelyn ilmastopäästöt eivät ole vähentyneet 20 vuoteen. Nykyhallituksen aikana ei ole minkäänlaisia ilmastotoimia saatu aikaan, se kun aiheuttaisi kustannuksia kuluttajille.

Se mitä nyt jätetään tekemättä, aiheuttaa myöhemmin moninkertaiset kustannukset. Oikeastaan Itämeren tila on tästä varoittava esimerkki. Kun aikanaan Itämereen laskettiin surutta kaikki rehevöittävä aines, se tehtiin kustannuksien säästämiseksi. Tuloksena on nyt se, että joudumme vuosittain käyttämään saman rahasumman Itämeren tilan säilyttämiseksi ennallaan, yhtä likaisena kuin aiemmin, kuin olisi 1960-luvulla tarvittu estämään meremme rehevöityminen kokonaan.